"Tapahtuipa kerran kaukaisessa maassa" - narratiivinen tutkimus vaihdosta palanneiden matkakertomuksista

Tampereen yliopiston matka-apurahan saamiseen liittyvät ehdot edellyttävät jokaisen vaihdosta palaavan kirjoittavan kokemuksistaan matkakertomuksen. Tutkimusaineistonani olivat lukuvuonna 2010–2011 yliopiston verkkosivuilla julkaistut matkakertomukset, yhteensä 294 kappaletta. Analysoimieni matkakertomusten kirjoittajat edustivat yhteensä kaikkia tieteenaloja ja kertomusten kohdemaat lähes kaikkia Tampereen yliopiston vaihtokohteita. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja narratiivinen tutkimus. Molemmat korostavat todellisuuden kielellistä luonnetta ja sen rakentumista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tämän lähestymistavan mukaan jokaisen ihmisen käsitys omasta itsestään ja muusta maailmasta on alati kehkeytyvä ja muuttuva kertomus. Tutkimuksessani lähestyin matkakertomuksia narratiivisen tutkimusotteen avulla, joten tutkimusasetelmani perusta on narratiivisissa analyysimenetelmissä. Loin aineiston pohjalta neljä mallitarinaa kuvatakseni sitä, millä tavoin vaihto-opiskelukokemuksen kuvaamisessa käytetyt jäsennystavat ovat kulttuurisesti muotoutuneita. Halusin selvittää, kuinka tarinankerronnan perusjuonikaavat, toisin sanoen romanttisen sankaritarinan, tragedian, komedian ja ironian juonityypit ilmenevät matkakertomuksissa ja millaisiin roolipositioihin eri jäsennykset asemoivat vaihdosta palaajan tarinan päähenkilönä. Kertomus siirtää yksilön sisäisen tarinan kielellisyyden piiriin ja kerronnan prosessi puolestaan muovaa tuota tarinaa. Luodessaan julkista esitystä vaihto-opiskelun kokemuksestaan palaajat tulevat toisaalta muokanneeksi omaa sisäistä tarinaansa eli narratiivista identiteettiään. Tästä syystä halusin myös tarkastella, kuinka vaihtokokemuksesta rakennetut ja kerrotut kertomukset ilmentävät kertojan identiteetin narratiivisia puolia. Toinen tutkimustehtäväni oli tarkastella matkakertomusten lopetuskappaleissa spontaanisti esiin tuotuja vaihtokokemuksen henkilökohtaisen merkityksen arviointeja. Juuri kertomuksen lopetus siirtää sen kokemuksen ajankohdasta kerronnan aikaan ja samalla kuvattujen tapahtumien merkitykset asetellaan sopusointuun. Jaoin aineistosta nousseet merkitykset kuuteen luokkaan ja pohdin motiiveja juuri näiden kirjoituksissa esiin tuotujen merkitysten esittämisen takana. Tämän jaottelun kautta pyrin tuomaan esiin, millaisen arvon palaajat antavat kokemuksilleen ja mitä merkityksiä matkakertomusten kirjoittajat pitivät esille tuomisen arvoisina vaihto-opiskelukokemuksessaan. Tutkimuksessa ilmeni, että kulttuurinen tarinavaranto, yksilön narratiivinen identiteetti ja sosiaalinen ympäristö kohtaavat matkakertomuksissa erityisellä tavalla. Kertomus on tulkittu kokemus ja siten se sisältää aineksia kertojan sosiokulttuurisesta ympäristöstä. Kerronta muokkaa sekä kertoja käsitystä itsestään että muiden käsitystä hänestä. Identiteettineuvottelujen kautta sosiaalisen hyväksynnän saanut identiteetti palvelee palaajaa liittymisessä vaihdosta palanneiden kuviteltuun yhteisöön ja vaihdon kautta halutun sosiaalisen identiteetin saavuttamisessa. Rakennettaessa kuvaa vaihto-opiskelusta henkilökohtaisesti merkittävänä kokemuksena, on kokemuksen arvottamisen kannalta tärkeää kuvata tapahtunutta kulttuurisesti jaettujen jäsennys- ja merkitysrakennelmien kautta. Näihin perinteisiin kerronnan muotoihin nojaaminen perustuu kertojan pyrkimykseen välittää vaihdossa opittu ja koettu sekä edellisten henkilökohtainen merkitys kertomuksen vastaanottajalle mahdollisimman tunnistettavalla tavalla. Asiasanat:narratiivisuus, narratiivinen tutkimus, opiskelu ulkomailla, identiteetti, nuoruu